Tänään oli aamusti vuorossa nomeilua molempien koirien kanssa.

Ellille tehtiin ohjausta. Ensin suoralinja ojaa pitkin metsänrajaan, jossa pysätys ja siitä ohjaus vasempaan metsänreunaa pitkin. Alku tökki ja pahasti kun Elli ei ottanut pysätys ja ohjauskäskyjä lainkaan kuuleviin korviinsa. Siinä sitten jo hetken päästä ääni kohosi hieman suvaittavaa korkeampiin desibeleihin kun yritin saada karvakorvaan edes jonkinnäköisen yhteyden. Tuo on oikeasti hieman omskakas joskus... Muistuteltiin sitten, että mitäs tämä *piip* tarkoittaakaan ja kun tämä muistui mieleen niin ei sitten enää edennyt kuin ehkä jokin viisimetriä linjaa.  ARGH! Käytiin sitten viemässä motivaation lisäämiseksi yhdessä dammy linjan päähän ja jo alkoi koira toimimaan :D Linjat suorat ja vauhdikkaat, pysähtymiset yhdellä käskyllä, ja varmat etenemiset haluttuun suuntaan. Huh, tiukkaa teki, mutta saatiin onnistumaan.

Lopuksi otettiin vielä hakuruutu. Käytiin Wiian kanssa viemässä dammyt hyvin piiloihin taas lähialuetta hajustaen. Elli teki todella kivasti töitä. kaikki viisi dammya palautuivat suoraan käteen, kertaakaan ei palattu tyhjänä ja nenä toimi todella tehokkaasti! Haku alkaa näyttämään jo kahden tehokkaamman hakutreenin jälkeen paljon paremmalta. Pian sitten ne varikset mukaan.

Päivän suurin yllättäjä oli kuitenkin Wiia-Termiitti. Siitähän ei nyt niin hirveän pitkää aikaa ole kun W vasta ensimmäisen noutonsa metsässä suoritti. Nyt sitten kokeilin ensin pellolla, että mitenkäs tänään onnistuisi. Kaikki heitot palautettiin jalkoihin sellaisella vauhdilla, mistä moni noutajakin olisi kateellinen. Hassu piski :D Vietiin yhdessä dammy hieman pidemmälle pellolle ja palattiin takaisin lähetyspaikalle. Eihän tuo kakara yhtään dammyn olinpaikkaa muistanut, mutta lähti tekemään kuitenkin kierroksia pellolla (on muuten spanielin haku ihan erinäköistä kuin noutajan!) Meinasin ahterilleni tippua kun Wiia löysi dammyn, nosti sen heti suuhunsa ja palautti täyttä laukkaa käteen!
Ellin hakuruudun jälkeen pohdin hetken, että miten tekisin Wiian kohdalla. Uteliaisuus voitti ja vietiin yhdessä kolme dammya metsään parin metrin päähän toisistaan. Lähetyspaikalla Wiia vähän aikaa ihmetteli, että mitä minä nyt sen oikein haluan tekevät (varmaan enää edes muistanut, että sinne metsään mitään vietiinkään ;)) Lähti kuitenkin pikkuhiljaa ravailemaan pitkin metsää ja teki muuten pirun laajaa hakua! Totesin, että sille olisi voinut tehdä ihan täysimittaisen ruudun kolmella dammylla ja olisivat kyllä löytyneet... Seuraili varmaan lähinnä Ellin hakuruudun hajuja, mutta teki kuitenkin töitä eikä esim. lähtenyt kiusaamaan vähän matkan päässä puussa kiinni olevaa Elliä. Taas meinasi minulta taju lähteä kun näin kuinka W sai vainun dammysta, paikansi, nosti ja palautti vauhdikkaasti. Huh. Lähetin vielä toisen kerran ja taas teki laajaa hakua ennen kuin ajautui takaisin oikealle alueelle (ei mikään ruudinkeksijä :P ) taas tiesi mitä oltiin tekemässä. Kolmatta en sitten enää vaatinut hakemaan. Kakara oli itsensä jo ylittänyt. Siitä alkaa hei kuoriutumaan spanieli, ihan oikeasti!

Tulevaisuuteen:

• Ellille voisi alkaa lisäämään noita ohjauksia, ei enää pelkkää suoraa linjaa
• Kuuliaisuutta paljon lisää! Kuitenkin sellaisilla metodeilla ettei kuitenkaan haku ala taas kärsimään
• Wiialle kaikki eteneminen on vaan plussaa ;)